Julkaistu

Kumpulan kampuskohtaamispaikan avajaiset 21.1.2015 ja kampuskohtaamispaikan esittely

Kuvat ja teksti: Riikka Saarinen

 

Yliopiston 375-vuotisen taipaleen kunniaksi Helsingin Yliopisto rakensi kolme kohtaamispaikkaa: yhden Kumpulaan, toisen Viikkiin ja kolmannen Meilahteen. Kohtaamispaikat on tarkoitettu vapaaseen käyttöön, mutta niissä voi järjestää kaikille avoimia tapahtumia joka keskiviikko klo 14–17 paikan erikseen varaamalla.

Kumpulan kampuskohtaamispaikan avajaisissa keskiviikkona 21.1. oli tarjolla kahvia sekä teetä ja pehmistä 150 ensimmäiselle, kuultiin puheita niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden pitäminä sekä nähtiin Kumpulan speksin tanssiesityksiä. Tapahtumassa oli paljon väkeä ja oranssihkot kalusteet herättivät kiinnostusta.

Avajaisten jälkeen junavaunumaisissa kahden hengen sähköpistokkeellisissa (!) pöytäkomplekseissa on riittänyt istujia ja liitutauluilla on riittänyt sanottavaa. Jäämme odottamaan huikeita kampuskohtaamispaikan tapahtumia.

kampuskohtaamis 1

 

 

 

 

 

 

 

 

Kampuskohtaamispaikan toinen liitutaulu. Toisesta tuli vitsikäs treffipalsta hyvin pian kohtaamispaikan avajaisten jälkeen.

kampuskohtaamis3

 

 

 

 

 

Pehmiksen jaon hulinaa kampuskohtaamispaikalla.

kampuskohtaamis4

 

 

 

 

 

 

 

 

Uudet tyylikkäät istuinpaikat odottamassa käyttäjiä.

kampuskohtaamisURHO

 

 

 

 

 

 

 

 

Urho was there.

kampuskohtaamis5

 

 

 

 

 

 

 

 

Pistokkeita käytävän istumapaikoissa!

Julkaistu

Helsinki Beer Festival tulee jälleen

Helsinki Beer Festival tulee jälleen Kaapelitehtaalle pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna. Ennen kuin käsitellään sitä, että mikä HBF on, niin ensin pieni mainos. Helsingin Yliopiston Kemistien Herrasmieskerho ja Akateeminen Olutseura (AOS) järjestävät omakustanteisen excursion Helsinki Beer Festival -tapahtumaan perjantaina 10.4.2015 klo 17:00. Mukaan voi liittyä vaikka AOSin nimissä, kunhan käyttäytyy sukupuolesta riippumatta herrasmiesmäisesti. Kts. http://blogs.helsinki.fi/olutseura/archives/1848 tai https://www.facebook.com/events/1382969762027129/

Mikä on Helsinki Beer Festival

Lyhyesti sanottuna HBF on Helsingin Kaapelitehtaalla pe 10. – la 11.4.2015 järjestettävä festivaali, jossa on 500 olutta, siideriä ja viskiä maisteltavina. Teemamaana on tänä vuonna Itävalta, mutta tapahtuman 33 ständistä kaikkein mielenkiintoisimpia ovat 15 suomalaista pienpanimoa. Teemamaan oluihin parhaiten pääsee tutustumaan Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkösen 20 euroa / hlö maksavissa Baarimiehen olutkouluissa. HBF:n sisäänpääsymaksu on 15 euroa sisältäen narikan. Lisäksi lasista pitää maksaa, mutta ainakin osan maksusta on saanut takaisin aiempina vuosina (2013 oli 4 euron lasipantti, josta sai takaisin 3 euroa) tai vaihtoehtoisesti lasin voi viedä kotiin. Mikäli HBF:n kovaääninen Merikaapelihallissa kaikuva musafestarimeno häiritsee, niin pitää tulla paikalla heti, kun festivaali alkaa perjantaina klo 17. Silloin on vielä riittävän rauhallista, ja lisäksi on täysi tarjonta saatavilla kilpailun voittajaoluineen, sillä vuoden parhaiden oluiden ja siiderien kilpailun tulokset julkistetaan perjantaina tilaisuuden alkaessa. Esiintyjät ja muuta tietoa löytyy osoitteesta http://www.helsinkibeerfestival.fi/

HBF 2013
HBF 2013. Kuva Juho Saarinen

Miksi Helsinki Beer Festival

”Suomalaiset ovat ennakkoluulottomia erilaisten oluiden maistelijoita. Toisin on Keski-Euroopassa, jossa juodaan vain oman lähipanimon tuotteita.” Kutakuinkin näin minulle kertoi haastattelussa ”The Beer Hunter” Michael Jackson alkuvuonna 2007, joka jäi hänen viimeisekseen, sillä Parkinsonin tauti vei valitettavasti voiton 30.8.2007. Kyseinen vuosi oli Helsinki Beer Festival:n 10. juhlavuosi. The Beer Hunter ehti onneksi käydä tapahtumassa kunniavieraana. Sykloidi oli viimeinen suomalainen media, joka häntä pääsi haastattelemaan ennen kuolemaa, sillä kaikki muut median edustajat olivat poistuneet Vuoden olut -palkintojaon alkaessa.

Keskellä "The Beer Hunter" Michael Jackson, vasemmalla Mikko Montonen ja oikealla HBF:n pääjärjestäjä Markku Korhonen. Kuva on HBF:ltä 2007. Kuvaaja Juho Saarinen
Keskellä ”The Beer Hunter” Michael Jackson, vasemmalla Mikko Montonen ja oikealla HBF:n pääjärjestäjä Markku Korhonen. Kuva on HBF:ltä 2007. Kuva Juho Saarinen

”The Beer Hunter” Michael Jacksonin määritelmä suomalaisista ennakkoluulottomina erilaisten oluiden maistelijoina selittänee, miksi tässä kalliin laatuoluen Valvira-Suomessa on nyt kuitenkin 50 pienpanimoa ja miksi Helsinki Beer Festival yhtä välivuotta 2012 lukuunottamatta on edelleen olemassa. Lisäksi HBF sijoittuu strategisesti mietittyyn ajankohtaan keväälle, jolloin muita olutfestivaaleja tai tapahtumia ylipäätään ei ole suuremmalti kilpailemassa asiakkaista. HBF ei ole kaljafestivaali, sillä 0,2 litran maisteluannokset ovat maksaneet n. 3-4 euroa eli litrahinta on ollut 15-20 €/L. Hinta on siten sama kuin Helsingin laatuolutravintoloissa. Alkoholin nauttimista taloudellisessa mielessä tässä maassa kannattaa harrastaa aivan muilla juomilla kuin laatuoluilla tai ravintoloissa, joten kansa kantaa juomansa Virosta tai tilaa netistä ohi THL:n tilastoinnin ja verottajan. Tästä huolimatta 50 pienpanimoa, raja joka saavutettiin tänä vuonna, on kova luku. Ongelmana on silti Suomen alkoholilainsäädäntö, jolloin pienpanimoiden oluita ja erityisesti parhaita niistä ei ole saatavissa kuin laatuolutravintoloista paikallisesti. Keskioluen 4,7 % raja tarkoittaa sitä, että olut on pitänyt laimentaa vedellä. Samalla makukin laimenee. Kun suoramyynti panimoilta on kielletty, niin oluttapahtumat kuten Helsinki Beer Festival on se mahdollisuus päästä maistamaan näytteille asettavan panimon myös niitä oluita, joita käytännössä ei ole mahdollista kuluttajan saada pk-seudulla.

Edellisessä kappaleessa on tiivistettynä alkoholipoliittisia ongelmia, eikä edes hullunkurista alkoholin mainontaa rajoittavaa lakia ole mainittu. HFB ja Eduskuntavaalit 2015 sattuvat niin sopivasti lähekkäin, että nyt elettävillä alkoholipolitiikan jakomielitautisilla hulluilla päivillä olisi suorastaan ihme, jollei HBF:ssä olisi politiikkaa. Näin loppuu suora lainaus HBF:n tiedotteesta:

Helsinki Beer Festival pureutuu myös olutpolitiikkaan ja eduskuntavaaleihin järjestämällä yhteistyössä Tolkku käteen -yhteisön kanssa kuuden puolueen vaalipaneelin lauantaina 11.4. klo 14.30. Paneelissa altavastaajina ovat sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.), kansanedustajat Pekka Haavisto (vihr.) ja Tom Packalén (ps.) sekä kansanedustajaehdokkaat Euroopan Parlamentin varapuhemies Olli Rehn (kesk.), ex. sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen (sd.) ja opiskelija Henrik Nyholm (vas.). Vaalipaneelin juontaa Radio Rockin Jussi Heikelä.
Keskustelu lähetetään suorana lähetyksenä Ilta-Sanomien ISTV:n välityksellä. Ohjelma on mahdollista katsoa myös ISTV:stä tallenteena jälkikäteen. Aikaisemmin samana päivänä klo 12.00–12.40 järjestetään Tolkkua holhoukseen 2015 -mielenilmaus eduskunnan Pikkuparlamentin edessä.

Ilmo Teikari
Sykloidin toimittaja 2015

P.s. Pienet kytkökset akateemisuuteen ja Limekseen on HBF:lläkin. Festivaalin johtaja ja järjestäjä alusta alkaen on ollut Markku Korhonen, joka oli aikoinaan Vanhalla Ylioppilastalolla töissä luoden silloisesta Kuppilasta laajimman olutvalikoiman omaavan ravintolan Suomessa. HBF:n edeltäjä Suuri Suomalainen Olutkatselmus järjestettiin Vanhalla 1997.
Entä Limes ry? HBF:n Vuoden olut ja siideri -kilpailujen johtajana on tänäkin vuonna Kari Likovuori, entinen Limes-aktiivi, joka parhaiten Limeksessä muistetaan pitkäaikaisena tilintarkastajana.

Julkaistu

50 Shades of Grey – leffaexcu

Tiistai 24. helmikuuta oli pyhä päivä minulle. Olin ympyröinyt sen kalenteristani jo viikkoja aikaisemmin ja kun se vihdoin koitti, olin jännityksestä kankeana. Noh, olisin varmaan ollut kankeana muutenkin, olihan kyseessä kuitenkin Limeksen 50 Shades of Grey -leffaexcu!

Nuoren ja kokemattoman opiskelijan silmin kyseessä oleva elokuva oli vaikuttanut median perusteella hieman ahdistavalta sekä luotaantyöntävältä ja mietinkin, miten tällaisesta aiheesta oli yhtäkkiä tullut niin mainstreamia. Tiedonjanoisena nuorena miehenä olin kuitenkin ollut kaukaa viisas ja lukenut kirjasarjan ensimmäisen teoksen 200 ensimmäistä sivua.

Elokuva alkoi, varhaisteini-ikäisten tyttöjen hihityksen säestämänä, täysin identtisesti kuin kirja ja suurin osa päähenkilöiden quoteista olikin kiusallisen tarkkoja kopioita kirjan alkusivuilta. Alku oli myös mielestäni hieman liian pitkäksi venytetty, joka ehkä jollain tapaa lisäsi jännitystä kirjaa lukemattomille mutta pitkästytti meitä muita. Tässä kohtaa tuli selväksi, että elokuva oli suunnattu suurille massoille ja pelkistetty miellyttämään mahdollisimman montaa jättäen turhat yksityiskohdat täysin pois.

Päästessämme varsinaiseen toimintaan noin elokuvan puolivälissä koko yleisö pidätti hengitystään ja selvästi vaihtoi asennoitumistaan elokuvaan; alun hihitys oli poissa ja vakavoituminen otti paikkansa. Mahdollisen kiusallisuuden suhteen näyttelijöillä vaikutti olevan kemiat kohdallaan puolin ja toisin eikä seksikohtauksissa ollut sitä potentiaalista häiritsevyyttä, mitä niin kovasti odotin. Olin lukenut etukäteen lehtijutun, jossa kerrottiin leffassa olevan seksiä noin 25 minuuttia eli noin viidesosan verran koko elokuvan kestosta. No, tämähän on juuri näitä faktoja, joilla markkinointi pyörii ja katsojaluvut huomioon ottaen tämä on selvästi toiminut. Monet olivat selvästi tulleet katsomaan elokuvaa tiukasti lehtijutut mielessään, sillä aina uuden, ns. ”50 Shades of Greymäisen” kohtauksen tullessa salissa kuului intohimoista supattelua. Tämä on valitettavaa, mutta ymmärrän myös elokuvan tavoitteen: luoda hypeä ympärilleen ja saada siten massat liikkeelle. Täten tuottajatiimi onnistui juuri tavoitteessaan ja elokuvasta tuli ”kassamagneetti” lehdistön termein. Paljon mediassa kritisoitu miespääosan valinta herätti minussakin tunteita, ainakin jos on kyse henkilön charmikkuudesta/aikuisuudesta kirjan odotuksiin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt muita katsojia häiritsevän, ainakaan huokailuista päätellen.

Haluan tässä vaiheessa korostaa, että olen käynyt kahdessa eri näytöksessä kyseisen elokuvan tiimoilta ja vastoin odotuksia suurin osa katsojista on kuin onkin hyvin nuoria naisia suurissa porukoissa. Miehiä on erittäin vähän, mutta onneksi kummassakin näytöksessä on ollut kiitettävä osa keski-iän jo ylittäneitä katsojia. Juonesta ja elokuvan rakenteesta vielä varoituksen sana; monet juonen kannalta olennaiset kohdat, kuten päähenkilöiden kahdenkeskiset keskustelut olivat hyvin detaljoidusti kuvattuja ja siten elokuvan yleistahti oli melko hidas. Tästä saattaa aiheutua että, vaikka kesto on vaan puolitoista tuntia, voi katsojasta tuntua kuin teatterissa olisi ollut useamman tunnin. Tähän mukavan lisänsä antoi kömpelö dialogi sekä lässähtävä loppu, josta ei sen enempää paljastusten välttämiseksi.

Pientä huomiota ansaitsee myös vireillä oleva tasa-arvokeskustelu elokuvan kohdalla. Asetelmahan on hyvin vanhanaikainen: rikas, vanhempi mies, jonka mukaan mennään sekä nuori, kokematon nainen. Tämän asetelman murtumisen odotus asetti ainakin itselleni suuren motivaation lukea kirjaa eteenpäin ja lopulta kun tätä ei tapahtunutkaan, olin yllättyneen lisäksi erittäin pettynyt. Kuva, jota kyseisestä teoksesta mediassa välitetään on usein hyvin keskittynyt etenkin naisen asemaan. Monet julkisuuden naiset ovat toitottaneet omaa vapautumistaan sekä itsensä löytämistä elokuvan teemoja sivuten. Kuitenkin, on suuressa ristiriidassa pitää teosta/elokuvaa oodina naisten vapautumiselle koska koko ajan naisen yläpuolella on mies, joka määrää tahdin ja hänen mukaan mennään. Täten ihmettelenkin suuresti tätä mediahuomion suuntaa, minkä teos on saanut.

Loppujen lopuksi, älkää masentuko tästä itseään etsivän opiskelijan pohdinnasta vaan menkää teatteriin avoimin mielin! Korostan vielä, että kyseessä on elokuva, joka ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan. Ei sen takia, että kyseessä olisi jotain taiteellista, erikoista tai uutta vaan siksi, että tietäisi mistä muut puhuvat. Nimittäin, juttelu, ei keskustelu, on se mitä tämän aiheen timoilta riittää.

Julkaistu

Sykloidi on Limes ry:n lehti – tule mukaan <3

Sykloidi 2000 luvullaSykloidi on vuonna 1964 perustettu Helsingin yliopiston eksaktien luonnontieteiden opiskelijoiden ainejärjestön Limes ry:n lehti. Ennen Sykloidia ilmestyi vuodesta 1939 alkaen Kissoidi-lehti. Kissoidin aseman Limeksen lehtenä Sykloidi otti vasta 1970-luvulla, sillä Sykloidi ilmestyi ensin kaksisivuisena tiedotuslehtenä Kissoidin rinnalla. Kissoidi muuttui sittemmin vain viiden vuoden välein ilmestyväksi Sykloidin erikoisnumeroksi ja vuosijuhlajulkaisuksi, JuhlaKissoidiksi.

Sykloidia parhaimmillaan 2000-luvun alussa painettiin n. 600 kpl ja 4-5 numeroa vuodessa, jotka postitettiin kotiin Limeksen jäsenille. Lisäksi Kumpulan kampuksella lehteä oli saatavilla ilmaiseksi. Painetun lehden pdf-versioita on myös ladattavissa Limeksen nettisivuilta. Vuonna 2015 Sykloidi seuraa aikaansa ja siirtyy blogimuotoiseksi lehdeksi nettiin.

Jos haluat osallistua tämän modernin julkaisun sisällön sepittämiseen, ota yhteyttä sykloidi(ät)limes.fi. Tekstijuttujen lisäksi esimerkiksi kuvareportaasit olisi kivoja. Jos juttusi aihe kiinnostaa muitakin tämän planeetan asukkeja kuin sinua itseäsi, läpimeno on aika taattu. Samoin kielillä saa kirjoittaa, kunhan ei ole kyse itse keksimästäsi mielikuvituskielestä, jota osaat vain sinä itse.

Briefly in English: if you would like to participate in making of Sykloidi, please mail sykloidi(at)limes.fi. We would love to have content also in English. <3