Posted on

LiEKe:n Katharsis-ilta: Wonder Boys -elokuva

Michael Douglas.  Lähde: imdb.com
Wonder Boys, Michael Douglas. Lähde: imdb.com

Limeksen elokuvakerholla (LiEKe) on tiistaina 1.11.2016 klo 17 alkaen Klusterilla Katharsis-leffailta, jonka pääleffana on Wonder Boys -elokuva. Elokuvan teemaan liittyen leffailtaan on kutsuttu myös Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen opiskelijoiden ainejärjestö Katharsis ry. Opiskelija- ja katharsis-teemoihin liittyen toisena elokuvana on Battle Royale (Director´s Cut), jossa japanilainen koululuokka joutuu valituksi taistelupeliin, josta vain yksi voi selviytyä. Siitä leffasta voi lukea lisää vaikka wikipediasta: https://fi.wikipedia.org/wiki/Battle_Royale_(elokuva)
Tämä artikkelini analysoi Wonder Boys -elokuvaa paljastaen osan juonesta, mutta ei suinkaan kaikkea loppuratkaisusta puhumattakaan.

Lähde: www.imdb.com
Lähde: www.imdb.com

Wonder Boys -elokuvan ohjaaja Curtis Hanson halusi tehdä menestyneen ja kaksi Oscaria voittaneen Film Noir -tyyppisen L.A. Confidential -elokuvansa jälkeen jotain toisenlaista. Steven Klovesin (Fabulous Baker Boys) käsikirjoitus Michael Chabonin romaanista Wonder Boys oli samaan aikaan luettavana Curtis Hansonilla ja Michael Douglasilla. Michael Douglas näki käsikirjoituksessa mahdollisuuden näytellä erilaisen roolin kuin hänen siihenastiset oman määritelmänsä mukaiset “pimeyden prinssi” -roolit. Ohjaaja Curtis Hanson luki käsikirjoituksen ajatellen Michael Douglasia pääosaan, joten hyvin aikaisessa vaiheessa pääroolin professori Grady Trippin esittäjäksi varmistui Michael Douglas. Elokuvan pääroolia tukeviin sivurooleihin saatiin arvostetut näyttelijät Tobey Maguire, Frances McDormand, Katie Holmes, Robert Downey Jr. ja Rip Torn.

Michael Douglas. Tobey Maguire, Katie Holmes. Lähde: imdb.com
Michael Douglas. Tobey Maguire, Katie Holmes.
Lähde: imdb.com

Wonder Boys sijoittuu yhden viikonlopun ajalle Pittsburghissa sijaitsevan yliopiston WordFest-kirjailijatapahtumaan. Yliopistoa ei elokuvassa mainita nimeltä, mutta elokuva on kuvattu Pittsburghissa ja elokuvan campusalue on Carnigie Mellon yliopistosta. Wonder Boys -kirjan kirjoittaja Michael Chabon on opiskellut kyseisen yliopiston englannin laitoksen luovan kirjoittamisen maisteriohjelmassa, ja hänen professorillaan oli silloin kesken kirja, joka oli paisunut yli 3000 sivuiseksi. Carnigie Mellonissa on vuosittainen kirjailijaviikonloppufestivaali. Periaatteessa elokuva olisi voitu sijoittaa mihin hyvänsä Yhdysvaltojen itärannikon yliopistoon, mutta Pittsburghissa pysyminen tukee elokuvan juonta.

Michael Douglas ja Katie Holmes. Lähde: imdb.com
Michael Douglas ja Katie Holmes. Lähde: imdb.com

Wonder Boys kertoo ihmisistä, jotka joutuvat tilanteeseen, jossa on pakko tehdä päätöksiä elämän suhteen. Päähenkilö professori Grady Tripp (Michael Douglas) on seitsemän vuotta aikaisemmin kirjoittanut hyvin menestyneen kirjan, bestsellerin nimeltään Tuhopolttajan tytär, jonka kustannustoimittajana on toiminut hänen ystävänsä Terry Crabtree (Robert Downey Jr.). Kustannustoimittajakin on saanut uransa liikkeelle ystävänsä menestyskirjasta, mutta sen jälkeen menestystä ei ole tullut ja hänellä on suuret toiveet professorin seuraavan kirjan suhteen. Valitettavasti prof. Tripp on kirjoittanut seuraavaa kirjaansa jo seitsemän vuotta, ja sivuja on yli 2600, eikä loppua ole näkyvissäkään. Professorilla on myös suhde oman esimiehensä englannin laitoksen johtajan Walter Gaskellin (Richard Thomas) vaimoon Sara Gaskelliin (Frances McDormand), joka on yliopiston kansleri. Professori Grady Trippin kolmas vaimo on jättänyt hänet perjantai-aamuna. Illalla Wordfestin aloitusjuhlissa kanslerin talolla professorille selviää, että kansleri on raskaana ja lapsi on hänen. Lisäksi professorin vuokralaisena on hänen oppilaansa Hannah Green (Katie Holmes), joka on ihastunut professoriinsa. Tilanne karkaa professorilta täysin käsistä, kun hänen itsetuhoinen ja outo, mutta erittäin lahjakas oppilaansa James Leer (Tobey Maguire) ampuu laitoksen esimiehen koiran, joka on hyökännyt professorin kimppuun. Lisäksi James varastaa Marilyn Monroelle kuuluneen takin kanslerin talosta.

Wonder Boys –  Trailer: https://youtu.be/sveK_fhIqhs

Grady Tripp: I don’t know. I’m still trying to figure out how to tell the
Chancellor I murdered her husband’s dog.
James Leer: You?
Grady Tripp: Trust me, James, when the family pet’s been assassinated, the owner doesn’t want to hear one of her students was the trigger man.
James Leer: Does she want to hear it was one of her professors?
Grady Tripp: …I’ve got tenure.

Michael Douglas ja Robert Downey Jr. Lähde: imdb.com
Michael Douglas ja Robert Downey Jr. Lähde: imdb.com

Tarina on päällisin puolin mustaa screwball-komediaa sisältäen mm. kroonisesti pilveä polttavan kirjailijan, transvestiitin tuubansoittajan, kuolleen koiran varastetun auton tavaratilassa, niin hetero- kuin homoseksuaalista hämmennystä jne. Elokuvan nerokkuus tulee siitä totuudesta, että varsinkin kirja-, elokuva- ja musiikkialalla ensimmäisen menestysteoksen jälkeen on vaikea tehdä uutta menestysteosta. Professori Tripp kärsii kirjoituskammon sijasta uuden kirjan julkaisemisen pelosta. Hän jatkaa päämäärättömästi kirjansa kirjoittamista lääkiten itseään marihuanalla. Teksti on hyvin yksityiskohtaista ja sekavaa. Pilven polttamista hän puolustelee sillä, että ensimmäisenkin kirjansa hän kirjoitti pilvessä. Kuitenkin ensimmäinen kirja on yleensä ”kirjoitettu” kauan ennen sen paperille saamista.

Michael Douglas ja Frances McDormand. Lähde: imdb.com
Michael Douglas ja Frances McDormand. Lähde: imdb.com

Elokuvassa ovat useat asiat tyylitelty tukemaan tarinaa. Pittsburgh on kaupunkina kuin professori itse. Pittsburghilla on loistava menneisyys teollistuneena terästehtaiden kaupunkina, joka on tehtaiden sulkemisen pakottamana joutunut etsimään jotain uutta. Vanhoja tehtaita näytetään useaan otteeseen auton sivuikkunasta dialogin taustaksi. Elokuvassa on myös kohtaus, joka tapahtuu Hi Hat -nimisessä jazzravintolassa Hills:n kaupunginosassa. Kyseinen kaupunginosa on ensimmäinen suunniteltu alue Pittsburghissa, ja se oli aikoinaan kuuluisa jazzklubeistaan. Tehtaiden sulkemisen myötä tämä siirtolaisten ja työläisten kiihkeärytminen kaupunginosa hiljeni ja hiljalleen rappeutui. Erään viranomaismääritelmän mukaan 90 % rakennuksista on purkukunnossa. Howard Johnson´s ravintola on erään kohtauksen paikkana. Kyseinen moottoriteiden ravintola- ja motelliketju perustettiin 1925, ja sen on sanottu olleen ensimmäinen standardisoitu ravintolaketju. Laajimmillaan Howard Johnson´s ravintoloita oli 60-luvun lopussa yli 1000 kappaletta Yhdysvalloissa. 70-luvun öljykriisistä alkoi ketjun alamäki. Tänä päivänä tästä 40-, 50-, ja 60-lukujen populaarikulttuuri-ikonista on jäljellä enää kolme ravintolaa. Elokuvassa näkyy myös Steel City Beer -tölkkejä. Kyseinen olut on ollut aikoinaan arvostettu, mutta sittemmin sen taso on laskenut. Ylisuuri vuosimallin 1966 Ford Galaxie, jota professori Tripp käyttää tietämättään sitä varastetuksi, on ollut aikoinaan yleinen ja suosittu auto Yhdysvalloissa.

Elokuvassa on runsaasti yksityiskohtia, jotka viittaavat päähahmojen tilaan. Pittsburghin talvi vesi- ja lumisateiden vaihdellessa sopii elokuvan taustalle erinomaisesti. Asia, jota katsojat eivät välttämättä tietoisesti huomaa taustalta, on sillat. Lähes kaikkiin mahdollisiin kohtauksiin on sijoitettu taustalle joko siltoja tai kuvia niistä toimimaan metaforina päähenkilöiden välisistä suhteista. Tämä ei ole ollut vaikeaa, sillä Pittsburghissa on 784 siltaa. Vain Venetsiassa on enemmän.

Elokuvassa häiritsee sen sijoitus 90- tai 2000-luvulle. Tarinan kannalta on välttämätöntä, että elokuvassa kirjoitettavia kirjoja tehdään kirjoituskoneella. Olisi ollut järkevää sijoittaa elokuva vaikka 80-luvun lopulle, jolloin kirjoituskoneiden käyttö PC:n sijasta olisi ollut luontevaa. Elokuvan loppukin olisi pysynyt loogisena. Koska elokuvassa ei modernia Pittsburghia keskustan pilvenpiirtäjien kera näytetä, niin olisi riittänyt autojen, vaatteiden, kampausten ja esineiden stailaus 80-lukulaisiksi tai vanhemmiksi. Varsinaisia virheitä elokuvassa vaikuttaa olevan yllättävän vähän. Vain pari silmiinpistävää virhettä voi huomata. Nämä ovat lumen leijuminen ylöspäin kanslerin talon pihassa ja palopostin heiluminen irtonaisena professori Trippin osuessa autonsa ovella siihen.

Wonder Boys -elokuva on tehty hyvällä ammattitaidolla ja harkiten. Siksi on sääli, ettei se menestynyt markkinoilla. Elokuvan julkaisuaika eli alkuvuosi oli toki huono, mutta suurin syyllinen oli markkinointi, joka epäonnistui täysin. Tuotantoyhtiö markkinoi Michael Douglasilla elokuvaa tehden julisteesta täysin elokuvan hengen vastaisen. Kyse on mustaa huumoria sisältävästä draamakomediasta. Elokuvaa markkinoitiin ilmeisesti liian herttaiseksi, mitä se ei ole. Elokuva julkaistiin uudelleen syksyllä 2000, mutta “maito oli jo kaatunut” eikä uusi markkinointi onnistunut vakuuttamaan yleisöä, vaikka kriitikot pitivät elokuvasta. Wonder Boys -elokuvaa varten sävelletty Bob Dylanin kappale Things Have Changed voitti Oscarin vuoden 2001 -gaalassa. Oscar-patsas on Dylanilla mukana kiertueilla, jolloin konserteissa se on hänen vahvistimensa päällä. Bob Dylan oli pitänyt ohjaaja Curtis Hansonin L.A. Confidential -elokuvasta ja Hanson kuultuaan tästä, kutsui Dylanin Pittsburghiin katsomaan Wonder Boysista tunnin mittaista raakamateriaalia. Muutaman kuukauden päästä Bob Dylan lähetti kiertueeltaan cd:n, jossa oli Things Have Changed -kappale. Curtis Hanson ohjasi myös Things Have Changed -kappaleelle musiikkivideon, jossa Bob Dylan on taidokkaasti yhdistetty elokuvasta leikattuihin kohtauksiin.

Suosittelen katsomaan tämän elokuvan toisenkin kerran, sillä silloin huomaa elokuvan tyylitellyt yksityiskohdat mm. kohtauksen, joka on kuvattu Bob Dylanin Not Dark Yet -kappaleen sanojen mukaiseksi tai Kinship-kaupungin nimellä sanaleikittelyn. Elokuvasta on jätetty kokonaan pois kirjan keskiosa. Tämä on ymmärrettävää, sillä elokuvasta olisi mahdollisesti tullut liian pitkä.

Professor Tripp: [Narrating] So there it was. Somewhere in the night, a
Manhattan book editor was prowling the streets of Pittsburgh; best-selling author at his side, dead dog in his trunk.

Ilmo Teikari
LiEKe-vastaava

Posted on

Terveisiä fukseille ja fuksileiriltä

Heipä hei fuksit (ja fuksinmieliset)! Taas on tullut aika aloittaa uusi lukuvuosi. Ohessa on Limeksen hallituksen terveisiä teille uusille tovereillemme.

 

Tervetuloa opiskelemaan ja tutustumaan meihin vanhempiin opiskelijoihin! Tulkaa rohkeasti mukaan tapahtumiin sekä vaikuttamaan, minkälaista toimintaa opiskelijatovereilla tullaan järjestämään!

– Piia, Limes ry:n puheenjohtaja

 

Kemia on parasta tiedettä. Älkää uskoko muita.

– Kemisti

 

Miau. Kirjoittakaa Sykloidiin, niin saatte kevennystä selkkareiden ym. kirjoittamisen väliin.

– Pää(tyhjän)toimittaja

 

Tule oppimaan ja kokemaan sellaista mitä ei luennoilla opi – tapahtumanjärjestämistä, neuvottelutaitoja, ystäviä ja paljon muuta.

– Limeksen monenpaikanhöylä

 

Terveisiä myös Kumpulan fuksileiriltä! Perinteinen Limeksen ja Matlun yhteinen retki järjestettiin 22.8.-23.8. ja kokosi 30 innokasta fuksia nauttimaan aurinkoisesta kesäsäästä Rismalahden leirikeskuksessa Asikkalassa. Tarkempaa reportaasia tapahtumasta kuvineen on tiedossa piakkoin. Tätä odotusta lievittäköön nämä pari upeaa kuvaa paikan päältä. :)

Beautiful-Shore_pieni

 

 

 

 

 

 

 

FuksileiriSauna

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Jos sinulla on terveisiä fukseille niin kommentoi. :)

Posted on

Mad Max: Fury Road – Paskan kieltämistä eli kitschiä

saattue

Nyt on Neljäs Mad Max -elokuva ollut riittävän pitkään elokuvateattereissa, jotta voin kirjoittaa tämän arvostelun ilman, että kukaan jättää katsomatta kyseisen leffan arvosteluni vuoksi. Milan Kunderan määritelmä kitschistä paskan kieltämisenä sopii vallan mainiosti uusimpaan Mad Max -leffaan. Tällaista siitä ei pitänyt tulla, mutta World Trade Center -isku ja muut hankaluudet saivat aikaan, että suunnitellun neljännen Mad Maxin filmaaminen viivästyi 25 vuotta, ja pääosan esittäjäkin vaihtui Mel Gibsonista Tom Hardyyn. Niinpä katsottavaksi saatiin elokuva, josta ohjaaja ja Mad Maxin luoja George Miller on salaperäisesti sanonut, ettei pidä jatko-osien tekemisestä, vaan elokuvat ovat itsenäisiä Mad Max -genrensä sisällä. Fury Road sopii ajallisesti ensimmäisen Mad Max -elokuvan jälkeiseen aikaan, mutta ei kahteen muuhun Mel Gibsonin näyttelemään Mad Max -elokuvaan.

Tom Hardy Mad Maxina, ja Interceptor on jo kateissa
Tom Hardy Mad Maxina, ja Interceptor on jo kateissa

Ensimmäinen Mad Max -elokuva (Mad Max 1979) on todennäköisesti suurelle yleisölle ainakin Suomessa tuntemattomampi, sillä sen tv-ensi-ilta oli vasta tänä vuonna riidallisista tv-esitysoikeuksista johtuen. Kyseisessä leffassa Max Rockatansky on maantiepoliisi, jolla on vaimo ja lapsi yms. eli kohtuullisen normaali elämä, vaikkakin yhteiskunta alkaa hiljalleen hajoamaan. Ennen Blair Witch Projectia (1999) Mad Max -elokuva oli maailman tuottoisin suhteessa kengännauhabudjettiinsa 400 000 dollariin tuottaen n. 100 miljoonaa dollaria. Suosittelen katsomaan elokuvan, niin silloin ymmärtää, miksi näin on. Kakkososaa, Asfalttisoturia (1981) ei varsinaisesti kakkososana mainostettu, vaikka elokuvassa on alussa lyhyitä takaumia ensimmäisestä elokuvasta. Asfalttisoturi aloitti kuitenkin elokuvien dystopia-genren, jossa taistellaan polttoaineesta kaahaten autiomaassa. Ydinsodasta säteilyineen puhutaan vasta kolmannessa Mad Max – ukkosmyrsky (1985) -elokuvassa.

Väitän Fury Roadia paskan kieltämiseksi eli kitschiksi. Oletan, että alkuperäisenä ajatuksena oli tehdä jatko-osa Mad Max – ukkosmyrskylle. Tuotantoyhtiö toimistoineen oli olemassa Australiassa ja kuvauksia suunniteltu Afrikkaan jne. mutta sitten WTC 9/11 jälkiseurauksineen sotki asiat vuosiksi. Koska Mel Gibsonia ei lopulta saatu enää pääosaan, niin jotain alkuperäistä jäljittelevää eli kitschiä piti saada elokuvaan, jotta yleisö kiinnostuisi ja muistaisi Asfalttisoturin. Alkuperäinen Maxin Main Force Patrol -poliisinahkatakki saatiin Tom Hardyn päälle, mutta ongelmalliseksi muodostui se, että Mad Maxin tavaramerkki musta Ford Falcon Coupe XB GT vm. 1973 (Black Interceptor, Pursuit Special, Black on Black, Last V8, rakkaalla lapsella on monta nimeä) rytättiin ja räjäytettiin Asfalttisoturissa vuonna 1981. Ei kylläkään oikeasti kyseistä autoa vaan näköiskappale. Sopimatonta olisi tuoda museosta musta Interceptor neljänteen elokuvaan ja esittää elokuvan olevan ajallisesti kolmannen elokuvan jälkeiseen aikaan sijoittuva. Vaihtoehtona oli, että Fury Road sijoittuisi trilogian ensimmäisen ja toisen elokuvan väliin. Musta Interceptor kuitenkin rytätään heti ensi minuuteilla Fury Roadissa ja siitä rakennetaan jonkinlainen kiillotettu metallinhopeinen maastohirviöauto, jolla Max ei sitten enää aja. Lisäksi Fury Roadin lopuksi Interceptor lytätään melkoisen totaalisesti. Tarkoituksenahan oli saada Asfalttisoturin tapaan Max ajamaan rekkaa, jota jahdataan. Kitschiä, kitschiä, kitschiä.

Jos Fury Road sijoittuisi ensimmäisen Mad Maxin ja Asfalttisoturin väliin, niin miten asfalttisoturiin Max sai ehjän mustan Interceptorin? Entä kuka on se pikku tyttö, joka kummittelee Maxille Fury Roadissa? Hänhän menetti pienen pojan vaimonsa kera ensimmäisessä elokuvassa. Fury Roadin ajallinen sijoittuminen selitetään niin, että George Miller on sanonut ”Elokuvilla ei ole tiukkaa kronologiaa. Se on kuin yksi episodi Mad Maxin elämässä. En ole koskaan kirjoittanut käsikirjoituksia kronologiseen järjestykseen.” Tällaiseen ratkaisuun on päädytty voiton maksimoimiseksi. Kolmas elokuva Mad Max – ukkosmyrsky koettiin liian Hollywoodmaiseksi, vaikka se oli kuvattu Australiassa. Siinä leffassa kaahaaminen oli vähäisemmässä osassa. Henkilöhahmot olivat enemmän esillä, ja elokuva oli muutoinkin draamamaisempi. Fury Road on Asfalttisoturin pitkitetty rekan jahtaamiselokuva. Vanhojen Mad Max -fanien olisi parempi kelata leffan alun jälkeen ajokohtausten alkuun ja unohtaa kaikki muu, eikä ainakaan katsoa kummalla puolella ratti on autoissa tai etsiä muita aussimaisuuksia, sillä niitä ei ole.

Ajokohtauksien osalta kunnioitettavaa Fury Roadissa on, että CGI-tehosteita on käytetty säästeliäästi ja luotettu perinteiseen stunttiajamiseen. Ongelmallista vain on, ettei siltä näytä. Kävin katsomassa 3D-version, mikä saattaa osittain selittää vaikutelmaa. 3D-tekniikka ei vaikuta vieläkään olevan riittävän kehittynyttä, tai sitten se ei vain sovi silmilleni. Rekan jahtausta ja autojen ryttäystä riittää meno-/paluumatkan verran eli kaikkea sitä on reilusti enemmän ja nopeammin kuin Asfalttisoturissa. Tilanteiden kehittely ja tyylikkyys onkin sitten unohdettu melkein kokonaan. Minun tuli vanhan Asfalttisoturin tai ensimmäisen Mad Max -leffan realistisia autostuntteja ikävä.

Huumori on myös hukattu Fury Roadista, jollei sellaiseksi lasketa kitaristia, jonka tehtävänä on isoilla kaiuttimilla varustetun maastokuorma-auton, Tatran, katolla soittaa ts. pitää helvetillistä mökää takaa-ajon aikana sähkökitaralla ja suihkuttaa liekkejä ympäriinsä. Myöskään mitään eläimiä ei enää Maxilla ole seurana. Ensimmäisessä leffassa Max osti vaimonsa Jessien kanssa koiranpennun. Asfalttisoturissa Maxilla oli seuranaan Australialle tyypillinen sekarotuinen piski, joka ammuttiin mustan Interceptorin romuttumisen jälkeen. Mad Max – ukkosmyrskyssä Maxin seurana oli marakatti, joka leffan lopuksi lensi Sidneyn tuhoutuneeseen kaupunkiin jättäen Maxin autiomaahan. Tom Hardy ei ilmeisesti tule toimeen eläínten kanssa tai sitten eläin olisi ollut liian laskelmoitua koeyleisön kosiskelua.

Charlize Theron
Charlize Theron

2000-luvulle Fury Road on tuonut Mad Maxin sillä, että nyt nainenkin pääsee äijäilemään rekan ja aseiden kanssa. Charlize Theronin Furiosa-hahmo varastaa Maxilta pääosan Fury Roadissa. Naisen vahvaa roolia on mainostettu tasa-arvoisuudellaan yms. mutta kumma kyllä Charlize Theron esittää varsin maskuliinista henkilöä. Tasa-arvoista rytistelyä löytyy enemmän esim. Tank Girl (1995) -leffasta, jossa myös rymistellään automaassa veden vuoksi. Fury Roadissa muuten taistellaan polttoaineen sijasta vedestä toisin kuin Asfalttisoturissa.

Fury Roadiin on saatu pääpahikseksi, Immortal Joeksi, ensimmäisen Mad Maxin päärikollinen moottoripyöräjengin johtaja Toecutter eli näyttelijä Hugh Keays-Byrne. Hän on yhdeksän vuotta vanhempi kuin Mel Gibson, mutta ehkä polttaa vähemmän ja jaksoi siksi mennä Afrikkaan kuvauksiin. Immortal Joe on hengitysmaskilla naamioitunut, joten häntä ei hevin tunnista Toecutteriksi. Internetistä kaivamani perusteella, ilmestymässä on Mad Max -sarjakuvia, jotka selittäisivät, että kyseessä on kuitenkin sama henkilö. Tämä siitä huolimatta, että ensimmäisessä elokuvassa Toecutter ajoi päin rekkaa, kun Mad Max jahtasi häntä Interceptorillaan. Sarjakuvissa myös ilmeisesti selitellään kaikenlaista kuten, että Max rakensi Interceptorinsa uudelleen Fury Roadin tuunausten ja ryttäysten jälkeen.

Tulossa on ainakin vielä yksi elokuva Mad Max: The Wasteland. Mahdollisesti jopa neljä uutta elokuvaa Mad Max -maailmasta. Nähtäväksi jää, että ovatko ne esiosia vai mitä? Toivon vain, että niissä maltetaan jättää rahastuskitsch pois kuten Fury Roadin Maxin hiustenleikkuu, joka oli kopioitu Mad Max – ukkosmyrskystä. Fury Road on täynnä trilogiasta kopioituja kohtauksia ja hahmoja jne. jotka oli Fury Roadiin laitettu Mad Max -faneille ”pääsiäismuniksi”.

Alkuperäisen Mad Maxin rehellinen mielipide Fury Roadista?
Alkuperäisen Mad Maxin rehellinen mielipide Fury Roadista?

Olen nähnyt Asfalttisoturin (1981) ennen ensimmäistä Mad Maxiä (1979) ja silti pidän sarjan ensimmäistä elokuvaa parhaimpana, edelleen. Mad Max: Fury Roadia pitäisi käsitellä elokuvasarjasta irrallisena leffana, mutta koska leffan nimessä ensimmäisenä on ”Mad Max”, niin eihän niin voi tehdä. Jos haluaa nähdä elokuvan, jossa on taidokasta takaa-ajoa ja ajon aikaista taistelua Mad Max -tyyliin, niin Fury Road on silloin oikea valinta. Ei vain pidä odottaa Fury Roadin sopivan aiempaan trilogiaan.

Ilmo Teikari
Sykloidin toimittaja ja LiEKe-vastaava (ps. LiEKe esittänee syksyllä Mad Max -trilogian)

Kuvat http://www.madmaxmovie.com/gallery.php
Viimeinen kuva, kuvakaappaus Mad Max (1979) elokuvan DVD:stä

Posted on

Kumpulan kampuskohtaamispaikan avajaiset 21.1.2015 ja kampuskohtaamispaikan esittely

Kuvat ja teksti: Riikka Saarinen

 

Yliopiston 375-vuotisen taipaleen kunniaksi Helsingin Yliopisto rakensi kolme kohtaamispaikkaa: yhden Kumpulaan, toisen Viikkiin ja kolmannen Meilahteen. Kohtaamispaikat on tarkoitettu vapaaseen käyttöön, mutta niissä voi järjestää kaikille avoimia tapahtumia joka keskiviikko klo 14–17 paikan erikseen varaamalla.

Kumpulan kampuskohtaamispaikan avajaisissa keskiviikkona 21.1. oli tarjolla kahvia sekä teetä ja pehmistä 150 ensimmäiselle, kuultiin puheita niin henkilökunnan kuin opiskelijoiden pitäminä sekä nähtiin Kumpulan speksin tanssiesityksiä. Tapahtumassa oli paljon väkeä ja oranssihkot kalusteet herättivät kiinnostusta.

Avajaisten jälkeen junavaunumaisissa kahden hengen sähköpistokkeellisissa (!) pöytäkomplekseissa on riittänyt istujia ja liitutauluilla on riittänyt sanottavaa. Jäämme odottamaan huikeita kampuskohtaamispaikan tapahtumia.

kampuskohtaamis 1

 

 

 

 

 

 

 

 

Kampuskohtaamispaikan toinen liitutaulu. Toisesta tuli vitsikäs treffipalsta hyvin pian kohtaamispaikan avajaisten jälkeen.

kampuskohtaamis3

 

 

 

 

 

Pehmiksen jaon hulinaa kampuskohtaamispaikalla.

kampuskohtaamis4

 

 

 

 

 

 

 

 

Uudet tyylikkäät istuinpaikat odottamassa käyttäjiä.

kampuskohtaamisURHO

 

 

 

 

 

 

 

 

Urho was there.

kampuskohtaamis5

 

 

 

 

 

 

 

 

Pistokkeita käytävän istumapaikoissa!

Posted on

Helsinki Beer Festival tulee jälleen

Helsinki Beer Festival tulee jälleen Kaapelitehtaalle pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna. Ennen kuin käsitellään sitä, että mikä HBF on, niin ensin pieni mainos. Helsingin Yliopiston Kemistien Herrasmieskerho ja Akateeminen Olutseura (AOS) järjestävät omakustanteisen excursion Helsinki Beer Festival -tapahtumaan perjantaina 10.4.2015 klo 17:00. Mukaan voi liittyä vaikka AOSin nimissä, kunhan käyttäytyy sukupuolesta riippumatta herrasmiesmäisesti. Kts. http://blogs.helsinki.fi/olutseura/archives/1848 tai https://www.facebook.com/events/1382969762027129/

Mikä on Helsinki Beer Festival

Lyhyesti sanottuna HBF on Helsingin Kaapelitehtaalla pe 10. – la 11.4.2015 järjestettävä festivaali, jossa on 500 olutta, siideriä ja viskiä maisteltavina. Teemamaana on tänä vuonna Itävalta, mutta tapahtuman 33 ständistä kaikkein mielenkiintoisimpia ovat 15 suomalaista pienpanimoa. Teemamaan oluihin parhaiten pääsee tutustumaan Olutliiton puheenjohtaja Heikki Kähkösen 20 euroa / hlö maksavissa Baarimiehen olutkouluissa. HBF:n sisäänpääsymaksu on 15 euroa sisältäen narikan. Lisäksi lasista pitää maksaa, mutta ainakin osan maksusta on saanut takaisin aiempina vuosina (2013 oli 4 euron lasipantti, josta sai takaisin 3 euroa) tai vaihtoehtoisesti lasin voi viedä kotiin. Mikäli HBF:n kovaääninen Merikaapelihallissa kaikuva musafestarimeno häiritsee, niin pitää tulla paikalla heti, kun festivaali alkaa perjantaina klo 17. Silloin on vielä riittävän rauhallista, ja lisäksi on täysi tarjonta saatavilla kilpailun voittajaoluineen, sillä vuoden parhaiden oluiden ja siiderien kilpailun tulokset julkistetaan perjantaina tilaisuuden alkaessa. Esiintyjät ja muuta tietoa löytyy osoitteesta http://www.helsinkibeerfestival.fi/

HBF 2013
HBF 2013. Kuva Juho Saarinen

Miksi Helsinki Beer Festival

”Suomalaiset ovat ennakkoluulottomia erilaisten oluiden maistelijoita. Toisin on Keski-Euroopassa, jossa juodaan vain oman lähipanimon tuotteita.” Kutakuinkin näin minulle kertoi haastattelussa ”The Beer Hunter” Michael Jackson alkuvuonna 2007, joka jäi hänen viimeisekseen, sillä Parkinsonin tauti vei valitettavasti voiton 30.8.2007. Kyseinen vuosi oli Helsinki Beer Festival:n 10. juhlavuosi. The Beer Hunter ehti onneksi käydä tapahtumassa kunniavieraana. Sykloidi oli viimeinen suomalainen media, joka häntä pääsi haastattelemaan ennen kuolemaa, sillä kaikki muut median edustajat olivat poistuneet Vuoden olut -palkintojaon alkaessa.

Keskellä "The Beer Hunter" Michael Jackson, vasemmalla Mikko Montonen ja oikealla HBF:n pääjärjestäjä Markku Korhonen. Kuva on HBF:ltä 2007. Kuvaaja Juho Saarinen
Keskellä ”The Beer Hunter” Michael Jackson, vasemmalla Mikko Montonen ja oikealla HBF:n pääjärjestäjä Markku Korhonen. Kuva on HBF:ltä 2007. Kuva Juho Saarinen

”The Beer Hunter” Michael Jacksonin määritelmä suomalaisista ennakkoluulottomina erilaisten oluiden maistelijoina selittänee, miksi tässä kalliin laatuoluen Valvira-Suomessa on nyt kuitenkin 50 pienpanimoa ja miksi Helsinki Beer Festival yhtä välivuotta 2012 lukuunottamatta on edelleen olemassa. Lisäksi HBF sijoittuu strategisesti mietittyyn ajankohtaan keväälle, jolloin muita olutfestivaaleja tai tapahtumia ylipäätään ei ole suuremmalti kilpailemassa asiakkaista. HBF ei ole kaljafestivaali, sillä 0,2 litran maisteluannokset ovat maksaneet n. 3-4 euroa eli litrahinta on ollut 15-20 €/L. Hinta on siten sama kuin Helsingin laatuolutravintoloissa. Alkoholin nauttimista taloudellisessa mielessä tässä maassa kannattaa harrastaa aivan muilla juomilla kuin laatuoluilla tai ravintoloissa, joten kansa kantaa juomansa Virosta tai tilaa netistä ohi THL:n tilastoinnin ja verottajan. Tästä huolimatta 50 pienpanimoa, raja joka saavutettiin tänä vuonna, on kova luku. Ongelmana on silti Suomen alkoholilainsäädäntö, jolloin pienpanimoiden oluita ja erityisesti parhaita niistä ei ole saatavissa kuin laatuolutravintoloista paikallisesti. Keskioluen 4,7 % raja tarkoittaa sitä, että olut on pitänyt laimentaa vedellä. Samalla makukin laimenee. Kun suoramyynti panimoilta on kielletty, niin oluttapahtumat kuten Helsinki Beer Festival on se mahdollisuus päästä maistamaan näytteille asettavan panimon myös niitä oluita, joita käytännössä ei ole mahdollista kuluttajan saada pk-seudulla.

Edellisessä kappaleessa on tiivistettynä alkoholipoliittisia ongelmia, eikä edes hullunkurista alkoholin mainontaa rajoittavaa lakia ole mainittu. HFB ja Eduskuntavaalit 2015 sattuvat niin sopivasti lähekkäin, että nyt elettävillä alkoholipolitiikan jakomielitautisilla hulluilla päivillä olisi suorastaan ihme, jollei HBF:ssä olisi politiikkaa. Näin loppuu suora lainaus HBF:n tiedotteesta:

Helsinki Beer Festival pureutuu myös olutpolitiikkaan ja eduskuntavaaleihin järjestämällä yhteistyössä Tolkku käteen -yhteisön kanssa kuuden puolueen vaalipaneelin lauantaina 11.4. klo 14.30. Paneelissa altavastaajina ovat sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.), kansanedustajat Pekka Haavisto (vihr.) ja Tom Packalén (ps.) sekä kansanedustajaehdokkaat Euroopan Parlamentin varapuhemies Olli Rehn (kesk.), ex. sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen (sd.) ja opiskelija Henrik Nyholm (vas.). Vaalipaneelin juontaa Radio Rockin Jussi Heikelä.
Keskustelu lähetetään suorana lähetyksenä Ilta-Sanomien ISTV:n välityksellä. Ohjelma on mahdollista katsoa myös ISTV:stä tallenteena jälkikäteen. Aikaisemmin samana päivänä klo 12.00–12.40 järjestetään Tolkkua holhoukseen 2015 -mielenilmaus eduskunnan Pikkuparlamentin edessä.

Ilmo Teikari
Sykloidin toimittaja 2015

P.s. Pienet kytkökset akateemisuuteen ja Limekseen on HBF:lläkin. Festivaalin johtaja ja järjestäjä alusta alkaen on ollut Markku Korhonen, joka oli aikoinaan Vanhalla Ylioppilastalolla töissä luoden silloisesta Kuppilasta laajimman olutvalikoiman omaavan ravintolan Suomessa. HBF:n edeltäjä Suuri Suomalainen Olutkatselmus järjestettiin Vanhalla 1997.
Entä Limes ry? HBF:n Vuoden olut ja siideri -kilpailujen johtajana on tänäkin vuonna Kari Likovuori, entinen Limes-aktiivi, joka parhaiten Limeksessä muistetaan pitkäaikaisena tilintarkastajana.

Posted on

50 Shades of Grey – leffaexcu

Tiistai 24. helmikuuta oli pyhä päivä minulle. Olin ympyröinyt sen kalenteristani jo viikkoja aikaisemmin ja kun se vihdoin koitti, olin jännityksestä kankeana. Noh, olisin varmaan ollut kankeana muutenkin, olihan kyseessä kuitenkin Limeksen 50 Shades of Grey -leffaexcu!

Nuoren ja kokemattoman opiskelijan silmin kyseessä oleva elokuva oli vaikuttanut median perusteella hieman ahdistavalta sekä luotaantyöntävältä ja mietinkin, miten tällaisesta aiheesta oli yhtäkkiä tullut niin mainstreamia. Tiedonjanoisena nuorena miehenä olin kuitenkin ollut kaukaa viisas ja lukenut kirjasarjan ensimmäisen teoksen 200 ensimmäistä sivua.

Elokuva alkoi, varhaisteini-ikäisten tyttöjen hihityksen säestämänä, täysin identtisesti kuin kirja ja suurin osa päähenk50-shades-of-grey-soundtrack-2015-republic-billboard-650ilöiden quoteista olikin kiusallisen tarkkoja kopioita kirjan alkusivuilta. Alku oli myös mielestäni hieman liian pitkäksi venytetty, joka ehkä jollain tapaa lisäsi jännitystä kirjaa lukemattomille mutta pitkästytti meitä muita. Tässä kohtaa tuli selväksi, että elokuva oli suunnattu suurille massoille ja pelkistetty miellyttämään mahdollisimman montaa jättäen turhat yksityiskohdat täysin pois.

Päästessämme varsinaiseen toimintaan noin elokuvan puolivälissä koko yleisö pidätti hengitystään ja selvästi vaihtoi asennoitumistaan elokuvaan; alun hihitys oli poissa ja vakavoituminen otti paikkansa. Mahdollisen kiusallisuuden suhteen näyttelijöillä vaikutti olevan kemiat kohdallaan puolin ja toisin eikä seksikohtauksissa ollut sitä potentiaalista häiritsevyyttä, mitä niin kovasti odotin. Olin lukenut etukäteen lehtijutun, jossa kerrottiin leffassa olevan seksiä noin 25 minuuttia eli noin viidesosan verran koko elokuvan kestosta. No, tämähän on juuri näitä faktoja, joilla markkinointi pyörii ja katsojaluvut huomioon ottaen tämä on selvästi toiminut. Monet olivat selvästi tulleet katsomaan elokuvaa tiukasti lehtijutut mielessään, sillä aina uuden, ns. ”50 Shades of Greymäisen” kohtauksen tullessa salissa kuului intohimoista supattelua. Tämä on valitettavaa, mutta ymmärrän myös elokuvan tavoitteen: luoda hypeä ympärilleen ja saada siten massat liikkeelle. Täten tuottajatiimi onnistui juuri tavoitteessaan ja elokuvasta tuli ”kassamagneetti” lehdistön termein. Paljon mediassa kritisoitu miespääosan valinta herätti minussakin tunteita, ainakin jos on kyse henkilön charmikkuudesta/aikuisuudesta kirjan odotuksiin verrattuna. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt muita katsojia häiritsevän, ainakaan huokailuista päätellen.

Haluan tässä vaiheessa korostaa, että olen käynyt kahdessa eri näytöksessä kyseisen elokuvan tiimoilta ja vastoin odotuksia suurin osa katsojista on kuin onkin hyvin nuoria naisia suurissa porukoissa. Miehiä on erittäin vähän, mutta onneksi kummassakin näytöksessä on ollut kiitettävä osa keski-iän jo ylittäneitä katsojia. Juonesta ja elokuvan rakenteesta vielä varoituksen sana; monet juonen kannalta olennaiset kohdat, kuten päähenkilöiden kahdenkeskiset keskustelut olivat hyvin detaljoidusti kuvattuja ja siten elokuvan yleistahti oli melko hidas. Tästä saattaa aiheutua että, vaikka kesto on vaan puolitoista tuntia, voi katsojasta tuntua kuin teatterissa olisi ollut useamman tunnin. Tähän mukavan lisänsä antoi kömpelö dialogi sekä lässähtävä loppu, josta ei sen enempää paljastusten välttämiseksi.

Pientä huomiota ansaitsee myös vireillä oleva tasa-arvokeskustelu elokuvan kohdalla. Asetelmahan on hyvin vanhanaikainen: rikas, vanhempi mies, jonka mukaan mennään sekä nuori, kokematon nainen. Tämän asetelman murtumisen odotus asetti ainakin itselleni suuren motivaation lukea kirjaa eteenpäin ja lopulta k50Shades2un tätä ei tapahtunutkaan, olin yllättyneen lisäksi erittäin pettynyt. Kuva, jota kyseisestä teoksesta mediassa välitetään on usein hyvin keskittynyt etenkin naisen asemaan. Monet julkisuuden naiset ovat toitottaneet omaa vapautumistaan sekä itsensä löytämistä elokuvan teemoja sivuten. Kuitenkin, on suuressa ristiriidassa pitää teosta/elokuvaa oodina naisten vapautumiselle koska koko ajan naisen yläpuolella on mies, joka määrää tahdin ja hänen mukaan mennään. Täten ihmettelenkin suuresti tätä mediahuomion suuntaa, minkä teos on saanut.

Loppujen lopuksi, älkää masentuko tästä itseään etsivän opiskelijan pohdinnasta vaan menkää teatteriin avoimin mielin! Korostan vielä, että kyseessä on elokuva, joka ehdottomasti kannattaa mennä katsomaan. Ei sen takia, että kyseessä olisi jotain taiteellista, erikoista tai uutta vaan siksi, että tietäisi mistä muut puhuvat. Nimittäin, juttelu, ei keskustelu, on se mitä tämän aiheen timoilta riittää.

 

Posted on

Sykloidi on Limes ry:n lehti – tule mukaan <3

Sykloidi 2000 luvullaSykloidi on vuonna 1964 perustettu Helsingin yliopiston eksaktien luonnontieteiden opiskelijoiden ainejärjestön Limes ry:n lehti. Ennen Sykloidia ilmestyi vuodesta 1939 alkaen Kissoidi-lehti. Kissoidin aseman Limeksen lehtenä Sykloidi otti vasta 1970-luvulla, sillä Sykloidi ilmestyi ensin kaksisivuisena tiedotuslehtenä Kissoidin rinnalla. Kissoidi muuttui sittemmin vain viiden vuoden välein ilmestyväksi Sykloidin erikoisnumeroksi ja vuosijuhlajulkaisuksi, JuhlaKissoidiksi.

Sykloidia parhaimmillaan 2000-luvun alussa painettiin n. 600 kpl ja 4-5 numeroa vuodessa, jotka postitettiin kotiin Limeksen jäsenille. Lisäksi Kumpulan kampuksella lehteä oli saatavilla ilmaiseksi. Painetun lehden pdf-versioita on myös ladattavissa Limeksen nettisivuilta. Vuonna 2015 Sykloidi seuraa aikaansa ja siirtyy blogimuotoiseksi lehdeksi nettiin.

Jos haluat osallistua tämän modernin julkaisun sisällön sepittämiseen, ota yhteyttä sykloidi(ät)limes.fi. Tekstijuttujen lisäksi esimerkiksi kuvareportaasit olisi kivoja. Jos juttusi aihe kiinnostaa muitakin tämän planeetan asukkeja kuin sinua itseäsi, läpimeno on aika taattu. Samoin kielillä saa kirjoittaa, kunhan ei ole kyse itse keksimästäsi mielikuvituskielestä, jota osaat vain sinä itse.

Briefly in English: if you would like to participate in making of Sykloidi, please mail sykloidi(at)limes.fi. We would love to have content also in English. <3